Selailin aikaisempia päivityksiä. Käsittämätöntä mutta olen unohtanut mainita muun muassa että mulla oli synttärit tokalla viikolla täällä (lahjojen jälkitoimitusta ei katsota pahalla mutta postia ei kannata käyttää, Kroatian posti on yhtä luotettava kuin netti). Ei ne synttärit ollu se juttu. Vaan se, että mulle järjestettiin yllätyssynttärit muiden vaihtareiden toimesta.

Tapasin myös muita suomalaisia. Pari tyttöä on itseasiassa myös Helsingin oikiksesta. E:n kanssa lukujärjestys on lähes sama, ovia välissä vain muutama ja muutenkin kemiat kohtaa.

Kroatia asettaa joskus haasteita ja esteitä, tähän mennessä hajonnu:

• housut (voi myös olla että lihoin ne rikki)
• laukku (tosin se oli SAS:n vika)
• kamera (ei mitään käsitystä milloin ja miten) (ja ei, se ei ole ollut ottamassa osaa villeihin erasmus-kabbanaaleihin)
• kengät (samalla varpaat – kadut on niin muhkuraisia että kompuroin koko ajan)

Jos saa toivoa ni pliis ei enää mitään. Mun vakuutusyhtiö ei kohta enää maksa ja mun varpaat ei oikeesti kestä tätä.

Elämä on alkanut asettua uomiinsa. Koulun kanssa on järjettömästi hommaa ja väsymys tuntuu olevan pysyvä olotila. Viikon lukujärjestystä katsoessa kyllä naurattaa, miten tällasen jälkeen voi olla väsynyt. Maanantaisin oikeussosiologiaa. Tiistaina Human Rights and Criminal Justice, Development of International Law ja International Law of the Sea. Keskiviikkona kolme EU-oikeuden kurssia.

Oikeussossun professori on omituinen tapaus. Kurssi on melko mielenkiintonen (noin niinku sosiolologiaksi).

Sähköpostisavotan jälkeen saimme vihdoin vastauksen kansainvälisestä oikeudesta, että essee, jonka kirjoitamme Human Rights and Criminal Justice-kurssille, voidaan lukea kansainvälisen oikeuden harjoitusseminaariksi. En viitsi sanoa mitään tässä kohtaa muiden oikeudenalojen vastauksista – äiti kun yritti opettaa, että jos ei ole mitään kaunista tai fiksua sanottavaa, voi olla hiljaa. Kurssi on muutenkin hyvin harjoitusseminaarimainen.

Law of the Sea ja International Law on ainoita mukavia kursseja, joissa ei ole mitään erityistä. Työmärä vastaa opintpistemäärää, molemmissa on kirja jne. Ihan kivoja kursseja.

Kadun syvästi päätöstäni valita Jean Monet-kursseista ensimmäistäkään, saati sitten kolme. Työmäärä on aivan järkyttävä verrattuna opintopisteisiin. Oppikirjat on vanhentuneita ja muutenkin opetusmetodit on vähän kyseenalaisia osittain.

Sitten ehkä raivostuttavin asia. Kirjasto. Se on yhden luokkahuoneen kokoinen. Kirjaa saa pitää yhteensä 90 pvää jos muistaa käydä uusimassa lainat ajallaan. Varauksia ei voi tehdä. Lainata saa 2 kirjaa kerrallaan. Siis kaksi. En edes osaa sanoa tähän mitään. Vähän olis ikävä Kaisataloa.

Kävimme hakemassa ”oleskeluluvat” poliisiasemalta. Ihme ja kumma – asia hoitui vartissa. Monilta muilta on pyydetty käännöksiä siitä ja tästä. Sinänsä ongelmia ei pitäisikään olla, EU-kansalaisina lupa on myönnettävä. Olisin maksanut aika paljon silti piilokamerasta – touhu oli ihan jotain uskomatonta. kaikki kirjoitettu käsin ja.. En edes keksi sanoja kuvailemaan. Mutta en usko, että pitkään aikaan moitin suomalaista hallintoa.

Perjantaina oli Halloween. Dormi tyhjeni kuin taikaiskusta – kaikki menivät kotiin. Kaikki paitsi vaihtarit. Me maalattiin naamat jääkuningattariksi, sotkettiin joka paikka hileillä ja juhlittiin. Makedonialainen tyttö osoittautui oikein taitavaksi kasvomaalien kanssa.

Otin pienen väliloman. Viisi päivää Dubrovnikissä. Ideana oli syödä hyvin ja viettää kaupunkilomaa erään suomalaisen kanssa. Noh, hotelli nyt ”sattui” olemaan diving centerin vieressä. Sukeltamiseksihan se meni kahtena päivänä. Mielettömän hienot maisemat taas kerran veden alla. Seuralaiseni oli sukeltanut kerran aikaisemmin joten ensimmäisenä päivänä menimme eri ryhmissä, minä edistyneiden (hehe mikä vitsi) kanssa ja seuralaiseni intro-sukellukselle.

Lauantaina tälläydyttiin ihan vaikka koska lauantai ja ravintolaan syömään. Ei siinä sinänsä mitään ihmeellistä. Täällä on valtavasti kulkukissoja. Yritän olla iloinen siitä, ettei kulkukoiria. Mutta särkee ne kodittomat kissatkin mun sydämen. Onneksi seuralaiseni mielestä oli vain herttaista, että halusin käydä ennen ravintolaa ostamassa kissanruokaa kaupasta. Ja ruokkimassa lähinurkkien kissat aamuin illoin.

Löysimme aivan mielettömän meksikolaisen ravintolan. Harvoin käyn reissussa kahtena iltana samassa ravintolassa syömässä mutta kyseiseen paikkaan täytyy todennäköisesti mennä kolmannenkin kerran. Palvelu oli loistavaa, ruoka mielettömän hyvää ja hinnat kohtuullisia. Jos käytte Dubrovnikissä, suosittelen todella lämpimästi. Parasta meksikolaista, jota olen tähän mennessä syönyt. Tokana iltana tarjoilija haki meidät pihalta sisään, kuullemma hyvin voimme polttaa sisällä kun kaikki ovat tupakoitsijoita. Yritin pyytää laskua kun näytti, että paikka on menossa kiinni, ”ettehän luule häiritsevänne meitä, siivoamme vielä keittiötä tunnin joten istukaa rauhassa”. - http://www.tripadvisor.com/Restaurant_Review-g295371-d1101074-Reviews-Chihuahua_Cantina_Mexicana-Dubrovnik_Dubrovnik_Neretva_County_Dalmatia.html

Vanha kaupunki oli kyllä hieno mutta itse lämpeän enemmän koskemattomasta merenpohjasta. Vanha kaupunki oli toki vaikuttava mutta joka kulma huusi turistia. Ja ne portaat…………

Torstaina hilasimme itsemme vihdoin poliisiasemalle. Olimme kuulleet tarinoita poliisiasemalla käynnistä yhtä monenlaisia tarinoita, mitä olimme tavanneet muita vaihtareita. Vähän jännitti. (Kroatiassa pitää ilmottautua poliisiasemalle kun saapuu kaupunkiin, yleensä muutaman päivän sisällä. Hotelleissa yms. hotelli hoitaa asian asiakkaiden puolesta. Dormilla asuvilla vaihtareilla on 30 päivää aikaa hoitaa asia. Puolalaiset ilmoittivat ekana päivänä, etteivät aio tehdä ilmoitusta. Maksettavaa Erasmus-opiskelijalle kertyy 240 kunaa puolesta vuodesta. Kuullemma todennäköisimmin mitään ei tapahdu vaikka et tekisikään ilmoitusta. Mutta suomalainen oikkari – totta kai teen ilmoituksen). Ilmoittautuminen meni ongelmitta vaikkakin minulta pyydettiin eri papereita kun viereisellä luukulla asioivalta E:ltä (E on samasta yliopistosta, vakuutukset samasta paikasta, tili samassa pankissa…) ja annettiin eri ohjeet. Mutta saatiin ilmoitus tehtyä.

En todella uskonut sanovani tätä koskaan. Mutta mulla on kamala ikävä kotiin. Eijjei, ei sillä tavalla että äitii mua pelottaa ja haluun valion maitoa. Vaan mulla on oikeasti kova ikävä kirjekurssi-muotoiseen Helsingin yliopistoon, jossa saan rauhassa kutoa sukkaa massaluennoilla, lukea tenttiin viikon yötä päivää (koska on ihan pa**a idea aloittaa ajoissa lukemaan) ja unohtaa kaiken tenttisalista ulos kävellessä.

Kursseja on alkanut nyt useita. En haluaisi valittaa, valtaosa professoreista on asiastaan innostuneita, haluavat ihan oikeasti opettaa jne. Kurssisisällöt vaikuttavat mielenkiintoisilta. Mutta tämä työmäärä…… You are going to be an Erasmus, they said. It is going to be easy, they said. Oh my, how wrong they were….. Joka kurssilla on essee, sivumäärä vaihtelee 5-15 välillä. Joillain kursseilla on useampi essee. Joka kurssilla on suullinen esitelmä. Joka kurssilla on koe. Joillain kaksi – suullinen ja kirjallinen. Melkein joka kurssille on luettava 10-40 sivua viikossa. Tentteihin pitäisi vissiin myös lukea jossain välissä.

Jaa. Joudun vähän sittenkin haukkumaan ikävöimääni yliopistoa. On harvinaisen ikävä tilanne olla toisella puolella Eurooppaa ja koettaa selvittää koti-yliopistosta, saako mitään kursseja luettua hyväksi omaan tutkintoon kun sähköposteihin ei pääsääntöisesti vastata. Yliopisto kannustaa hakemaan vaihtoon, infoissa kannustetaan tekemään etenkin EU-oikeuden ja kansainvälisen oikeuden opintoja ulkomailla. EU-oikeudesta vastataan kyllä nopeasti ja ystävällisesti sähköposteihin mutta vastaus on että joo saat valinnaisia opintoja mutta et pakollisia tai harjoitusseminaareja. Noh, oikkareilla ei juuri kuulu tutkintoon valinnaisia opintoja. Ei kirjastossa pänttääminen niin hauskaa ole että sitä tekee satoja tunteja vaan koska voi. Kansainvälinen oikeus sitten on ja pysyy hiljaa.

Kiitos kuitenkin Kroatian nettijumalille toimivasta netistä. Se ihan helpottaa noin niin kuin arkea ja näitä sähköpostisulkeisia. Mutta, ah, en keksi juuri mahtavampaa fiilistä kun sain vihdoin netin (taas kerran kroatialaisen nettivelhon avustuksella) toimimaan ja puolalaiselta sivulta Greyn anatomian pyörimään (elisaviihde olisi ainoa suomalainen sivu, joka toimisi mutta netti on liian hidas pyörittämään sitä. Siksi kiitämme kauniisti myös Puolaa).