Sain kroatialaisen liittymäni toimimaan vihdoin (turisti-infon avulla tosin mutta kuitenkin) :) ! Heti tuntuu enemmän kroatilaiselta. Netti on sitten edelleen kiven alla. Tällä hetkellä melko kirjaimellisesti. Ollaan löydetty toimiva netti diving centeriltä ja yhdestä ravintolasta. Ravintola on niin kallis (eikä edes hintansa väärti) ettei siellä raaskita toistamiseen syödä. Mutta wifiä kiitos käytämme mielellämme. Mutta kun tilaamatta ei kehtaa mennä läppärin kanssa pöytään istumaan, tulimme ravintolan terassin alle rannalle. Ihan tunnelmallista istua pimeällä rannalla ;D

 

Seinämäsukellukset olivat henkeäsalpaavia. Kaikki sinisen mahdolliset ja mahdottomat sävyt. Seinämät olivat tunnin merimatkan päässä, Bracin saarella. Sukeltajia oli 10, englantia puhuvia me ja yksi saksalainen. Yleisesti ottaen tapaamani sukeltajat ovat rentoa porukkaa ja kielimuurit eivät haittaa, kaikki tekevät oman osansa pyytämättä jne. Sääntö ei selvästi ole aukoton. Slovakisukeltajat eivät edes tervehtineet, saksalaisista osa nyökkäsi tervehdyksen. Kamat oli kasattava keinuvassa veneessä. Vaikka laitepaketin kasaisi maalla ja sukeltamaan lähdettäisiin saman tien, on itsestään selvää että paketti kasataan, letkut ja mittarit laitetaan siististi liiviin kiinni ja pidetään huolta, ettei kamoihin voi kompastua tai ne eivät voi hajota. Saksalaiset saivat juurikin oman laitepaketin kasattua. Siihen se jäi.

 

Omistaja on melko nihilistinen ja saa sydärin, jos meinaan edes istua huonosti vuokraromut päälläni. Ensimmäinen mitä herra omistaja sanoi meille ensimmäisen sukelluksen jälkeen, oli käsky laittaa räpsät ja kamat omalle paikalle. Ilmeisesti jotta saksalaisille jäi tilaa viskoa omat räpsänsä ja kamansa miten sattuu veneen perään.

Toiselle sukellukselle lähdettäessä ihmettelin, kun oma laitepakettini oli ihan väärän oloinen, kiinnikkeet eivät olleet siellä missä piti jne. Kappas kun yksi saksalainen oli jo pukenut minun laitepakettini päälle. Kouluttajamme kävi ystävällisesti hakemassa saksalaiselta urpolta minun paketin ja päästiin matkaan.

Seinämälle sukellettiin pieni matka laivalta matalassa. Yhtäkkiä edessä ei ollutkaan pohjaa, pelkkä loputon pudotus siniseen tyhjyyteen. Huikea fiilis ”astua” reunan yli ja alkaa vajota, ensimmäinen kerta täällä kun pohjaan ei näe. Näkyi vain kalaparvia ja sinistä tyhjyyttä. Seinämä oli 20-30 metriä korkea, pystysuora kallioseinä, joka oli aivan täynnä elämää. Jouduin vakuuttelemaan itselleni, että olen oikeasti paikan päällä enkä vain katsomassa avaraa luontoa. Parisukellus sujui jo hyvin siskon kanssa, kaikki keskittyminen ei enää mennyt nosteen hallintaan ja yritykseen pysyä lähekkäin. Leijuimme painottomina sinisessä tyhjyydessä ihaillen seinämää. Happy place, kutakuinkin parasta maailmassa.

Muistettiin illalla, että postikortit! Olkoon hömppää mutta on muutamia ihmisiä, joille haluan kertoa ajattelevani heitä edes sitten lähettämällä postikortin. Postikortteja löytyy joka kojusta kuten missä tahansa. Korttimyyjä sanoi, että postimerkkejä saa vain postista mutta että posti saattaa olla auki lauantaina. Ok. Käytiin vielä kioskilta kysymässä ja vastaus oli sama. Selvä, huomenna siis postiin. Päädyimme syömään läheiseen pizzapaikkaan. Juoksin vielä hakemaan kioskilta yhden kortin ruokaa odotellessa. Tällä kertaa kioskin rouva kysyi tarvitsenko postimerkkejä. En olisi äimistynyt jos kyseessä ei olisi ollut sama kioski, josta kysyimme nimenomaan postimerkkejä 5 minuuttia aikaisemmin. Rouva, joka käski mennä postiin ostamaan, seisoi vieressä ilmekkään värähtämättä. Noh, tyydyin iloitsemaan postimerkeistä.

 

Jaa niin. Yritän asetella kuvat jossain vaiheessa sievemmin ja fiksummin ;D Mutta en täällä terassin alla.