Elämä on alkanut asettua uomiinsa. Koulun kanssa on järjettömästi hommaa ja väsymys tuntuu olevan pysyvä olotila. Viikon lukujärjestystä katsoessa kyllä naurattaa, miten tällasen jälkeen voi olla väsynyt. Maanantaisin oikeussosiologiaa. Tiistaina Human Rights and Criminal Justice, Development of International Law ja International Law of the Sea. Keskiviikkona kolme EU-oikeuden kurssia.

Oikeussossun professori on omituinen tapaus. Kurssi on melko mielenkiintonen (noin niinku sosiolologiaksi).

Sähköpostisavotan jälkeen saimme vihdoin vastauksen kansainvälisestä oikeudesta, että essee, jonka kirjoitamme Human Rights and Criminal Justice-kurssille, voidaan lukea kansainvälisen oikeuden harjoitusseminaariksi. En viitsi sanoa mitään tässä kohtaa muiden oikeudenalojen vastauksista – äiti kun yritti opettaa, että jos ei ole mitään kaunista tai fiksua sanottavaa, voi olla hiljaa. Kurssi on muutenkin hyvin harjoitusseminaarimainen.

Law of the Sea ja International Law on ainoita mukavia kursseja, joissa ei ole mitään erityistä. Työmärä vastaa opintpistemäärää, molemmissa on kirja jne. Ihan kivoja kursseja.

Kadun syvästi päätöstäni valita Jean Monet-kursseista ensimmäistäkään, saati sitten kolme. Työmäärä on aivan järkyttävä verrattuna opintopisteisiin. Oppikirjat on vanhentuneita ja muutenkin opetusmetodit on vähän kyseenalaisia osittain.

Sitten ehkä raivostuttavin asia. Kirjasto. Se on yhden luokkahuoneen kokoinen. Kirjaa saa pitää yhteensä 90 pvää jos muistaa käydä uusimassa lainat ajallaan. Varauksia ei voi tehdä. Lainata saa 2 kirjaa kerrallaan. Siis kaksi. En edes osaa sanoa tähän mitään. Vähän olis ikävä Kaisataloa.

Kävimme hakemassa ”oleskeluluvat” poliisiasemalta. Ihme ja kumma – asia hoitui vartissa. Monilta muilta on pyydetty käännöksiä siitä ja tästä. Sinänsä ongelmia ei pitäisikään olla, EU-kansalaisina lupa on myönnettävä. Olisin maksanut aika paljon silti piilokamerasta – touhu oli ihan jotain uskomatonta. kaikki kirjoitettu käsin ja.. En edes keksi sanoja kuvailemaan. Mutta en usko, että pitkään aikaan moitin suomalaista hallintoa.

Perjantaina oli Halloween. Dormi tyhjeni kuin taikaiskusta – kaikki menivät kotiin. Kaikki paitsi vaihtarit. Me maalattiin naamat jääkuningattariksi, sotkettiin joka paikka hileillä ja juhlittiin. Makedonialainen tyttö osoittautui oikein taitavaksi kasvomaalien kanssa.