Tässä maassa nettiyhteys ei ole ollenkaan itsestäänselvyys. Englanti vielä vähemmän. Kumpaakaan ei onneksi tarvitse 15 m syvyydessä. Eilen oli eka sukelluspäivä. Aamulla centerillä oli suomalainen sukelluksen opettaja, joka sai varmuuden palautettua ja hypättiin veneeseen. Eka kerta oli yhtä säheltämistä mutta eikös se ole aina. Toka kerta meni jo hyvin, päästiin pohjaan ongelmitta ja suunnilleen onnistuttiin pitämään syvyys. Navigointi ei ole vielä meidän laji mutta kyllä sekin opitaan. Rauhassakin opitaan olemaan-viimeistään kun sukeltaa pilkkopimeässä. Eilen kaksi sukellusta veneeltä, harjoitteina navigointia.  Tänään kaksi sukellusta veneeltä, lisää navigointia ja syvä sukellus, illalla yösukellus. Päiväsukellukset menivät hyvin, pitäisi vain oppia, ettei pohjalla ole kiire minnekkään ni ei menisi happipullo tyhjäksi vartissa.

Pika päiväunet ja yösukeltamaan paikallisten kanssa. Vaatteet pois paloaseman pihalla ja puku päälle, loput kamat niskaan rantabulevardilla. Ihmiset katsoivat pitkään kun puettiin tasapainoliivejä ja asetetiin maskeja ja lamppuja. Joku pysähtyi kysymään onko toi ihan viisasta ja mitä tarvitsee etsiä pimeässä. Ja sitten veteen. Ensi henkäykset olivat lähes yhtä pelottavia as at the very first time. Maisema näyttää todella erilaiselta  pimeässä, säännötkin on hieman erit kun ei voi oikein viittoa. Ympyrä taskulampulla – kaikki ok. Ylös-alas  lampulla – ongelmia. Siinä mahdollisuudet kommunikoida. Pidettiin kädestä siskon kanssa koko sukelluksen ajan, ei oikein varaa eksyä. Opas edellä, me perässä. Tuntui kuin olisi sukeltanut painajaiseen mutta hereillä. Kivet näyttivät pääkalloilta, sivuilla näkyi vain loputon pimeys. Siskon olkapää nyki regulaattoria pois suusta, irti ei voinut päästää. Tavallaan ihan järjettömän hieno fiilis leijua pilkkopimeydessä, kävi mielessä että tältä varmaan tuntuu avaruudessa. Leijut painottomana ja missään ei näy mitään. Oli keskityttävä valokiiloissa näkyviin asioihin ja unohdettava ympäröivä pimeys. Pari ankeriasta ui varstaan, merisiilien bileisiin mennään tampaxeilla & nenäliinapaketeilla koristautuneina. Pimeys autooi hallitsemaan vauhtia, oli pakko mennä hyvin hitaasti ja pysähtyä leijumaan vähän väliä. En silti kokeilisi ihan heti uudestaan, sisko sen sijaan menisi vaikka heti huomenna uudestaan. Sain prepaidin hommattua mutta yllättäen kroatiaksi olevin ohjein en saanut puheaikaa ladattua. Ehkä huomenna.  Nyt nukkumaan, unentarve on kuin pienellä vauvalla sukeltaessa.