Etappi 1 done. Tucepi on kaunis. Asunnon parvekkeelta on muutama metri mereen. Parasta maailmassa tällä hetkellä – kylmä Somersby & siskon seura. SS-joukot koossa jälleen (Selkälän Seikkailijat). Tervetuliaisiksi tarjoiltiin isännän itse tekemää kirsikkasherryä, maistui ihan hyvältä portviiniltä. Ja nousi päähän vähintään yhtä hyvin. Bussimatkasta ei riitä mutta nättiä sanottavaa kuin maisemat. Ja äiti opetti, että jos ei ole mitään fiksua tai nättiä sanottavaa, voi olla hiljaa. No sanon kuitenkin – tässä pirun maassa ei siis sitten puhuta sen vertaa englantia, että bussikuski kykenisi kertomaan mihin aikaan saavutaan määränpäähän. Tai viereiset matkustajat ymmärtäisivät pyynnön että voitko kertoa kun olemme Makarskassa. Tai täpötäydessä bussissa päästäisi tyhjälle paikalle ikkunan puolelle. Hieman hirvittää, että miten selviän puoli vuotta maassa, jota inhoan suurelta osin jo nyt.

Sukelluskeskuksella pojat naureskelivat meille, on kuullemma skandien tapaista ottaa oma maski&snorkelli. Vakavissaan, kuka haluaa käyttää maskia, jonne joku napanuora kaulan ympärillä kehittynyt, potentiaalinen tuberkuloosipesä on räkinyt? Pojat myös olivat tyrmistyneitä meidän kokemuksen puutteesta. Epävarmuus jäi kalvamaan, voidaanko me nyt sitten kuitenkaan osallistua kurssille..?