Viimeinen ilta kotona ennen lukukauden vaihtoa Zagrebissa. Väsyttää, jännittää, riemastuttaa, pelottaa, itkettää, kihelmöi.

Olen suurimman osan kouluajasta haaveillut vaihto-opiskelusta. Nuorempana ajattelin, ettei se tule koskaan olemaan taloudellisesti mahdollista. Sitten ajattelin, etten tule koskaan saamaan vaihtopaikkaa. Sitten tulin viime hetkillä järkiini, hain ensisijaisesti Kroatiaan viime kevään haussa ja minut valittiin. Valintakirjeestä on nyt puolisen vuotta. Huomenna muutan puoleksi vuodeksi Kroatiaan.

Paperit on kansiossa siinä järjestyksessä, jossa tarvitsen niitä Kroatiassa. Rinkka ja matkalaukku on pakattu. Koiraa on halattu ja pussattu sata kertaa (silti ikävä on jo nyt).

Lähtöjännitystä lieventää suuresti se, että menen ensin viikoksi sukeltamaan ( JJ!!!!) siskoni kanssa Etelä-Kroatiaan. Zagreb kutsuu vasta viikon päästä. Tosin lennämme siskon kanssa hieman eri reittejä, minä menen Oslon kautta Frankfurtiin ja sisko lentää suoraan Frankfurtiin. Frankfurtista hyppäämme samalle Splitin lennolle.